Miksi keinotekoinen ”täydellinen kieli” hävisi lopulta villikukalle?

Tuntuuko sinusta, että vieraiden kielten oppiminen on todella vaikeaa?

Sanat eivät lopu kesken, kielioppia ei ymmärrä, ja sitten on vielä kaikki oudot ääntämykset. Teemme kaikkemme, jotta voisimme kommunikoida eri kulttuuritaustaisten ihmisten kanssa ja nähdä laajemmin maailmaa.

Silloin mieleesi saattaa juolahtaa ajatus: kuinka hienoa olisikaan, jos maailmassa olisi superhelppo, täysin looginen ja kaikille heti opittavissa oleva yleiskieli?

Usko tai älä, mutta yli sata vuotta sitten joku tosiaan toteutti tämän ajatuksen. Sitä kutsutaan esperantoksi.

Sen luoja oli puolalainen lääkäri, joka näki, kuinka erikielisten ihmisten välille syntyi monenlaisia ristiriitoja väärinkäsitysten vuoksi. Niinpä hän halusi luoda neutraalin ja helposti opittavan kielen poistaakseen esteitä ja yhdistääkseen maailman.

Tämä ajatus kuulostaa suorastaan täydelliseltä. Esperanton kielioppisäännöt voi kuulemma oppia yhdessä iltapäivässä, ja sen sanasto on peräisin pääosin eurooppalaisista kielistä, mikä tekee siitä erittäin ystävällisen monille.

Kuitenkin yli vuosisata on kulunut, ja tämä ”täydellinen ratkaisu” on jäänyt lähes vaille huomiota, muuttuen kielen harrastajien piirien marginaaliseksi mielenkiinnonkohteeksi.

Miksi?

Vastaus on yksinkertainen: koska se on kuin huolellisesti suunniteltu muovikukka.

Täydellinen, mutta vailla tuoksua

Kuvittele muovikukka. Se on kirkkaanvärinen, täydellisen muotoinen, ei koskaan kuihdu eikä tarvitse kastelua tai lannoitusta. Jokaisesta näkökulmasta se täyttää ”kukan” määritelmän, ja on jopa ”standardimpi” kuin aito kukka.

Mutta et koskaan rakastu siihen.

Koska sillä ei ole elämää, ei sielua. Sillä ei ole tarinaa juurtumisesta maaperään tuulessa ja sateessa, eikä varsinkaan ainutlaatuista tuoksua, joka houkuttelisi mehiläisiä ja perhosia.

Esperanto on tämä kielimaailman muovikukka. Sen kielioppi on säännöllinen, logiikka selkeä, ja se on poistanut kaikki ”epäsäännöllisyyksien” tuomat ongelmat. Mutta kieli ei ole koskaan vain kylmä tiedonvaihtoväline.

Kielen todellinen elinvoima piilee sen ainutlaatuisessa ”tuoksussa” – eli kulttuurissa.

Miksi meidän pitäisi opetella uusi kieli?

Opiskelemme englantia, emme ainoastaan ymmärtääksemme käyttöohjeita, vaan ennen kaikkea kuullaksemme suosikkilaulujemme englanninkielisiä sanoituksia, nähdäksemme uusimmat Hollywood-elokuvat ja ymmärtääksemme sen huumorin ja ajattelutavan.

Opiskelemme japania, jotta voisimme henkilökohtaisesti kokea animen kesäfestivaalit, ymmärtää Haruki Murakamin kirjoitusten yksinäisyyden tunteen ja tuntea japanilaisen kulttuurin käsityöläishengen.

Kiinan kielen ”jianghu” (joka viittaa usein taistelulajien maailmaan tai vapaaseen, epäviralliseen yhteisöön), ”yuanfen” (kohtalon johdattama side tai yllättävä sattuma) ja ”yanhuoqi” (joka kuvaa eloisaa, arkista ihmiselämää, sen vilskettä ja aitoutta), sekä englannin ”cozy” ja ”mindfulness” – näiden sanojen taakse on kerääntynyt tuhansien vuosien historiaa, myyttejä, tapoja ja elämäntapoja.

Tämä on kielen todellinen viehätys, se ”tuoksu”, joka houkuttelee meitä opiskelemaan sitä ylitse vaikeuksien.

Ja esperantosta, tästä ”täydellisestä kukasta”, joka syntyi laboratoriossa, puuttuu juuri kaikki tämä. Se ei kanna kansakunnan yhteistä muistia, sillä ei ole sen kanssa symbioosissa elävää kirjallisuutta, musiikkia tai elokuvia, eikä varsinkaan kaduilla ja kujilla kiertäviä sutkautuksia ja hokemia.

Se on täydellinen, mutta vailla sielua. Ihmiset eivät hurahda työkalun takia, mutta kulttuuri voi lumota heidät.

Emme tarvitse yhtenäisyyttä, vaan yhteyttä

Onko silloin ”maailmanlaajuisen yhteisymmärryksen” unelma väärä?

Ei, unelma ei ole väärä, ainoastaan sen toteutustapa kaipaa päivitystä.

Tarvitsemamme ei ole se, että yksi ”muovikukka” korvaa kaikki maailman moniväriset ja -muotoiset ”villikukat”, vaan se, että rakennetaan silta, joka yhdistää kaikki puutarhat. Meidän ei pitäisi uhrata jokaisen kielen takana olevaa ainutlaatuista kulttuuria ja historiaa viestinnän helppouden vuoksi.

Menneisyydessä tämä vaikutti tavoittamattomalta. Mutta tänään teknologia tekee tästä unelmasta totta entistä upeammalla tavalla.

Työkalut, kuten Intent, ovat loistavia esimerkkejä. Se on chat-sovellus, jossa on sisäänrakennettu tekoälykäännös, jonka avulla voit kommunikoida vapaasti omalla äidinkielelläsi kenen tahansa kanssa mistä päin maailmaa tahansa.

Kun sanot kiinaksi ”yanhuoqi”, toinen osapuoli näkee heti osuvimman käännöksen ja selityksen. Sinun ei tarvitse ensin tulla kieliasiantuntijaksi, vaan voit suoraan kokea toisen kulttuurin aidon olemuksen.

Se ei pyyhi pois jokaisen kielen ainutlaatuista ”tuoksua”, vaan antaa sinun haistaa toisen kukan tuoksun suoremmin ja helpommin.

Tämä lienee parempi tapa yhdistää maailmaa: ei poistaa eroja, vaan omaksua ja ymmärtää jokainen erilaisuus.

Loppujen lopuksi todellinen kommunikaatio alkaa siitä, että olemme valmiita arvostamaan toistemme erilaisuutta.