Älä enää ”opiskele” vierasta kieltä, vaan rakastu siihen

Onko sinullekin käynyt näin:

Joka vuosi päätät kunnianhimoisesti oppia vieraan kielen kunnolla, ostat pinon kirjoja ja lataat useita sovelluksia. Ensimmäisinä päivinä innostus on huipussaan, mutta muutamassa viikossa alkuperäinen into hiipuu kuin virraton puhelin, joka sammuu nopeasti.

Kirjat keräävät pölyä nurkassa, sovellukset lepäävät hiljaa puhelimen toisella ruudulla, etkä voi olla kysymättä itseltäsi: ”Miksi minun innostukseni lopahtaa aina niin nopeasti?”

Ongelma ei ole sinun sinnikkyydessäsi, vaan siinä, että olet alusta asti valinnut väärän suunnan.

Olet pitänyt kielen oppimista tehtävänä, etkä rakkaussuhteena.

Oletko ”järjestetyillä treffeillä” vai ”palavassa rakkaudessa”?

Kuvittelepa, miksi luopuisit jostakin kielestä?

Todennäköisesti olet valinnut sen vain joidenkin ”järkevien” syiden vuoksi. Esimerkiksi: ”Englannin oppiminen on hyväksi työn kannalta”, ”Japania taitaa moni opiskella” tai ”Espanja on maailman toiseksi suurin kieli”.

Tämä on kuin järjestetyt treffit. Kumppanin ehdot ovat hyvät, ansioluettelo moitteeton, ja kaikki sanovat teidän ”sopivan hyvin yhteen”. Mutta katsot toista, ja sisälläsi ei ole ainoatakaan väreilyä, keskustellessa tuntuu, että suoritat vain tehtävää. Kuinka kauan tällaisessa suhteessa jaksat?

Minulla on ystävä, joka hallitsee neljä tai viisi eurooppalaista kieltä. Erään kerran hän päätti opiskella romaniaa. Loogisesti ajatellen tämä olisi ollut ”helppo voitto” – romania on sukua useille kielille, jotka hän jo osasi. Hän luuli sen olevan helppoa kuin heinänteko.

Ja tulos? Hän epäonnistui, ja kyseessä oli ennennäkemätön, totaalinen fiasko. Hän ei millään saanut itseään motivoitua opiskelemaan, ja lopulta hänen oli luovutettava.

Pian tämän jälkeen hän hurmaantui unkariin. Tällä kertaa tilanne oli täysin toinen. Hän ei opiskellut sitä siksi, että unkari olisi ollut ”hyödyllinen” tai ”helppo”, vaan koska hän oli käynyt Budapestissa ja oli syvästi lumoutunut sen arkkitehtuurista, ruoasta ja kulttuurista. Heti kun hän kuuli unkaria, hän tunsi sydämeensä osuneen.

Hän halusi kokea tuon kulttuurin uudelleen, mutta tällä kertaa hän halusi kokea sen ”sisäpiiriläisenä” ja tuntea sen paikallisella kielellä.

Näetkös, romanian opiskelu oli kuin ne tylsät järjestetyt treffit. Kun taas unkarin opiskelu oli kiihkeää, kaiken uhraavaa rakkautta.

Ilman tunnesidettä ovat kaikki tekniikat ja menetelmät tyhjänpäiväistä puhetta. Se, mikä saa sinut jatkamaan, ei ole koskaan ”pitäisikö vai eikö pitäisi”, vaan ”haluaako vai eikö halua”.

Miten ”rakastua” kieleen?

”Mutta minulla ei ole mahdollisuutta lähteä ulkomaille, enkä tunne ystäviä kyseisestä maasta, mitä teen?”

Hyvä kysymys. Sinun ei tarvitse todella poistua kotimaasta luodaksesi tunnesiteen. Sinun tarvitsee vain käyttää tehokkainta asettasi – mielikuvitustasi.

Kokeile tätä menetelmää: Ohjaa itsellesi ”tulevaisuuden elokuva”.

Tämä ei ole pelkkää ”kuvittelua”, vaan luo kieltenopiskeluasi varten selkeä, konkreettinen ja sydämesi sykähtelemään saava ”henkinen Pohjantähti”.

Ensimmäinen askel: Rakenna ”elokuva-kohtauksesi”

Sulje silmäsi, äläkä mieti ”minun täytyy opetella sanastoa ulkoa”, vaan kysy itseltäsi:

• Missä kohtaus tapahtuu? Pariisin Seine-joen varrella olevassa kahvilassa? Vai Tokion yössä izakayassa? Vai Barcelonan auringonpaisteisella kadulla? Mitä tarkempi kuva, sen parempi.
• Kenen kanssa olet? Uuden paikallisen ystävän kanssa? Vai tulevan liikekumppanisi kanssa? Vai oletko yksin, tilaamassa itsevarmasti myyjältä?
• Mitä te teette? Mitä mielenkiintoisia aiheita te keskustelette? Taiteesta, ruoasta vai toistenne elämistä? Nauratteko sydämenne pohjasta?

Yhdistä nämä yksityiskohdat kohtaukseksi, jota kaipaat. Tämä kohtaus on oppimisesi päätepiste.

Toinen askel: Lisää ”sielukas tunne”

Pelkät kuvat eivät riitä, elokuva tarvitsee tunteita koskettaakseen sielua.

Kysy itseltäsi kohtauksessasi:

• Miltä minusta tuntuu? Kun sanon tuon lauseen sujuvasti, tunnenko valtavaa ylpeyttä ja innostusta? Kun ymmärrän toisen vitsin, tuntuuko siltä, että sydämemme ovat entistä lähempänä toisiaan?
• Mitä haistan? Mitä kuulen? Onko se kahvin tuoksu ilmassa vai kaukaa kantautuvaa katumusiikkia?
• Mitä tämä hetki merkitsee minulle? Eikö se todista, ettei ponnisteluni ole mennyt hukkaan? Eikö se avaa uuden maailman, josta olen unelmoinut?

Painata nämä tunteet syvälle mieleesi. Anna tämän ”tunteen” olla päivittäisen oppimisesi polttoainetta.

Kolmas askel: ”Esitä” se joka päivä

Kirjoita ”elokuva-käsikirjoituksesi” lyhyesti ylös.

Ennen kuin aloitat opiskelun joka päivä, käytä kaksi minuuttia lukien se läpi tai ”toista” se mielessäsi.

Kun haluat luovuttaa tai tunnet itsesi kyllästyneeksi, toista tämä ”elokuva” heti. Muistuta itseäsi, että et puurasta tylsän kielioppikirjan parissa, vaan rakennat tietä sille kimaltelevalle tulevaisuuden hetkelle.

Pian tämä kuviteltu kohtaus tuntuu kuin todelliselta muistolta, se vetää sinua ja työntää sinua eteenpäin, saaden sinut jatkamaan matkaa mielellään.

Totta kai, mielikuvituksesta todellisuuteen on kuitenkin aina vain yksi askel. Monia pelottaa juuri se hetki, kun pitäisi alkaa kommunikoida. Haluamme aina odottaa, kunnes kaikki on ”täydellistä” ennen kuin puhumme, ja lopputuloksena emme koskaan aloita.

Mutta todellisuudessa voit aloittaa todellisten yhteyksien luomisen jo nyt. Kuten vaikkapa Lingogram-tyyppiset työkalut, joissa on sisäänrakennettu tekoälypohjainen reaaliaikainen käännös, jonka avulla voit heti keskustella esteettömästi ihmisten kanssa kaikkialla maailmassa. Sinun ei tarvitse odottaa, että olet taitava, vaan voit ennakkoon kokea vieraan kulttuurin kanssa kommunikoinnin ilon – juuri tämä sytyttää ”romanssin kipinän” sinussa.

Joten, älä enää vaivaa itseäsi sanalla ”sinnikkyys”. Paras tapa oppia kieli on tehdä siitä itselleen ”riippuvuus”.

Unohda nuo tylsät syyt ja etsi kulttuuri, joka saa sydämesi sykähtelemään, ohjaa itsellesi upea elokuva. Sitten huomaat, että kieltenopiskelu ei ole enää pakkotyötä, vaan romanttinen matka, jota et halua lopettaa.