Kielten oppiminen: Kohtele itseäsi kuin hoitaisit kasvia

Oletko sinäkin usein tällainen?

Sanastokirjat on selattu läpi lukemattomia kertoja, mutta sanat vain kaikkoavat mielestä heti opittuaan. Haluaisit sanoa jotain, mutta jännitys saa sinut änkyttämään, ja mielesi tyhjenee täysin. Selaat sosiaalista mediaa ja näet muiden puhuvan vieraita kieliä sujuvasti ja luontevasti. Katsoessasi sitten itseäsi et voi olla kysymättä: ”Miksi olen näin tyhmä? Eikö minulla ole lainkaan kielipäätä?”

Jos olet kokenut näitä ajatuksia, pysähdy hetkeksi ja hengitä syvään.

Mitä jos kerron sinulle, että ongelma ei ehkä olekaan siinä, ettet yrittäisi tarpeeksi, vaan siinä, että yrität väärällä tavalla?

Kielitaitosi on huolenpitoa vaativa taimi

Kuvittele, että kielitaitosi on hauras taimi, jonka olet itse istuttanut. Tavoitteenasi on antaa sen kasvaa vahvaksi, kukoistavaksi puuksi.

Mutta mitä useimmat meistä tekevät?

Huudamme sille joka päivä: ”Miksi kasvat näin hitaasti! Naapurin puu on jo korkeampi kuin sinä!” Ahdistuksissamme kastelemme sitä hullun lailla ja lannoitamme liikaa, luullen, että ”ankara rakkaus” (tough love) vauhdittaisi sen kasvua. Saatamme jopa tuntea vastustamatonta halua kaivaa sen maasta nähdäksemme, kasvaako sen juuristo todella hyvin – seurauksena kuitenkin on sen perustan vahingoittaminen.

Kuulostaa järjettömältä, eikö totta? Mutta juuri näin me kohtelemme itseämme. Joka kerta kun teemme virheen, unohdamme sanan tai emme puhu sujuvasti, huudamme itsellemme henkisesti, satuttaen sitä juuri itävää itseluottamuksen siementä ankaralla kritiikillä ja pettymyksellä.

Luulemme, että ”oleminen ankara itselleen” on menestyksen salaisuus, mutta todellisuudessa vain tuhoamme sen kasvuympäristön.

Ole viisas puutarhuri, älä ahdistunut hoputtaja

Kuvittele nyt todella taitava ja viisas puutarhuri. Mitä hän tekisi?

Hän ymmärtäisi taimen tarpeita ja antaisi sille juuri oikean määrän aurinkoa ja vettä. Hän iloitsisi jokaisesta uudesta, tuoreesta lehdestä ja pitäisi sitä kasvun merkkinä. Myrskyn kohdatessa hän rakentaisi sille lämpimän suojan sen sijaan, että moittisi sitä sen hauraudesta.

Hän tietää, että kasvu vaatii kärsivällisyyttä ja lempeyttä, ei ankaraa arvostelua ja ahdistusta.

Tämä on ”itsemyötätunto” (Self-compassion). Se ei tarkoita veltostelua tai laiskuuden tekosyitä. Se on korkeampaa viisautta – ymmärtää, miten luoda parhaat olosuhteet kasvulle.

Kun kohtelet itseäsi tällä tavoin, ihmeellisiä asioita alkaa tapahtua:

1. Et enää pelkää virheitä. Aivan kuten puutarhuri ei kaada koko puuta yhden tai kahden kellastuneen lehden takia, alat nähdä virheet luonnollisena osana oppimisprosessia, kasvun ravintona.
2. Sinulla on enemmän rohkeutta kokeilla. Tiedät, että vaikka epäonnistuisit, et moiti itseäsi, vaan nostat itsesi lempeästi ylös, analysoit syyt ja aloitat uudelleen.
3. Alat todella nauttia prosessista. Oppimisesta ei enää tule stressaava tehtävä, vaan mielenkiintoinen tutkimusmatka. Alat juhlistaa jokaista pientä edistysaskelta, aivan kuten puutarhuri iloitsee jokaisesta uudesta lehdestä.

Anna ”taimellesi” turvallinen kasvihuone

Erityisesti kieltenoppimisen käytännössä ”virheiden tekemisen” pelko on kuin äkillinen raekuuro, joka voi murskata hauraan itseluottamuksemme milloin tahansa. Pelkäämme joutuvamme naurunalaiseksi ja nolostuvamme, emmekä siksi uskalla avata suutamme – ja menetämme parhaat kasvun mahdollisuudet.

Tällöin turvallinen ”kasvihuone” on erityisen tärkeä.

Se antaa sinun kommunikoida vapaasti ihmisten kanssa ilman paineita ja pelkoa, imeäksesi itseesi auringonvaloa ja sadepisaroita. Esimerkiksi työkalu, kuten Intent, jonka sisäänrakennettu tekoälykäännös antaa sinulle lisämielenrauhaa ja varmuutta kommunikoidessasi ihmisten kanssa kaikkialla maailmassa. Sinun ei tarvitse enää hikoilla, kun jokin sana takertelee, etkä tarvitse pelätä kielioppivirheiden aiheuttavan noloja tilanteita.

Se on kuin ystävällinen puutarhurin apuri, joka auttaa sinua poistamaan kommunikaation esteitä, antaen sinun keskittyä todella itse keskusteluun ja nauttia puhtaasta ilosta, joka syntyy kielirajojen ylittämisestä ja toisiinsa yhdistymisestä.

Joten, älä enää ole se hoputtaja, joka huutaa itselleen.

Yritä olla kärsivällinen ja viisas puutarhuri.

Kun tunnet olosi turhautuneeksi, sano itsellesi lempeästi: ”Se on okei, oppiminen on tällaista, mennään rauhassa eteenpäin.” Kun saavutat pienenkin edistysaskeleen, taputa rehellisesti itsellesi. Kun teet virheen, pidä sitä arvokkaana oppimismahdollisuutena.

Muista, että kielitaitosi – ja koko sisäinen maailmasi – on kuin se kasvi, joka odottaa kasvamista. Kastele sitä huolenpidolla, suojele sitä kärsivällisyydellä, ja lopulta se kasvaa toivomaksesi rehevän vehreäksi ja kukoistavaksi.