Miksi olen opiskellut englantia 10 vuotta, mutta olen yhä ”mykkä”?
Oletko sinäkin kokenut joskus tällaista hämmennystä: olet päntännyt valtavasti sanastoa ja osaat kielioppisäännöt ulkoa kuin vettä vaan, mutta heti kun pitäisi avata suu ja puhua, aivot lyövät tyhjää?
Ajattelemme usein, että kielen oppiminen on kuin talon rakentamista: kunhan on tarpeeksi tiiliä (sanastoa) ja piirustuksia (kielioppia), jonain päivänä saa pystyyn pilvenpiirtäjän. Todellisuus on kuitenkin, että monet seisovat täynnä rakennustarvikkeita olevan varaston kanssa tyhjällä tontilla tietämättä, mitä tehdä.
Missä vika on?
Tänään haluan jakaa kanssasi osuvamman vertauksen: kielen oppiminen on itse asiassa enemmänkin kuin uimataidon opettelua.
Et voi koskaan oppia uimaan maalla
Kuvittele, että haluat oppia uimaan. Ostat kaikki uimatekniikoita käsittelevät kirjat, vapaauinnista perhosuintiin, ja tutkit veden nostetta, käsien vedon kulmaa, jalkojen potkun tiheyttä... Voisit jopa kertoa muille asiasta asiantuntevasti ja vakuuttavasti.
Mutta jos kysyisin sinulta: ”Osaatko nyt uida?”
Vastaus on tietysti ”en”. Sillä et ole koskaan astunut veteen.
Kielen oppiminen on aivan samoin. Monet meistä ovat ”teoreettisia jättiläisiä, mutta teoissa kääpiöitä”. Pelkäämme virheitä, pelkäämme huonoa ääntämystä, pelkäämme väärin käytettyjä sanoja, pelkäämme joutuvamme naurunalaiseksi. Tämä pelko on kuin uima-altaan reunalla seisominen ja veden alle jäämisen pelkääminen.
Mutta totuus on: Ilman veteen menemistä et voi koskaan oppia uimaan. Ilman puhumista et voi koskaan oppia puhumaan.
”Erinomaiset” kielenoppijat ovat oivaltaneet tämän jo kauan sitten. He eivät ole meitä älykkäämpiä, vaan he ovat ymmärtäneet uinnin salaisuuden meitä aikaisemmin.
Uimataiturin kolme ”periaatetta”
1. Hyppää ensin veteen, mieti vasta sitten asentoa (Be a Willing Guesser)
Kukaan ei ui täydellisellä tekniikalla heti ensimmäisellä kerralla veteen mennessään. Kaikki aloittavat roiskimalla, rimpuilemalla ja nielaisemalla vettä.
Kielitaiturin ensimmäinen askel on ”uskaltaa arvata”. Kun he haluavat ilmaista jotain, mutta eivät tiedä tarkkaa sanaa, he eivät jämähdä puhumattomiksi. He yrittävät käyttää samankaltaisesti kuulostavaa sanaa tai ”luoda” sanan englannin logiikalla, jopa lisäten eleitä ja ilmeitä.
Entä sitten? Monesti vastapuoli ymmärtääkin! Vaikka arvaus olisi väärä, pahimmillaan he vain naurahtavat ja pyytävät sanomaan sen toisella tavalla. Eihän siinä ole mitään suurta?
Muista: Virheiden tekeminen ei ole oppimisen este, vaan oppimista itsessään. Uskallus ”sokkoarvaukseen” on ensimmäinen askel, jolla pääset hyppäämään maalta veteen.
2. Löydä ”vastaranta”, jolle haluat uida (Find Your Drive to Communicate)
Miksi haluat oppia uimaan? Haastavuuden vuoksi? Terveytesi vuoksi? Vai jotta voisit pelastaa itsesi hätätilanteessa?
Samoin, miksi haluat oppia vieraan kielen?
Jos tavoitteesi on vain ”läpäistä koe” tai ”päntätä tämä sanakirja läpi”, olet kuin uima-altaassa päämäärättömästi ajelehtiva ihminen, joka väsyy ja kyllästyy helposti.
Mutta jos tavoitteesi ovat:
- Kommunikoida sujuvasti ihailemasi ulkomaisen bloggaajan kanssa.
- Ymmärtää suosikkijoukkueesi live-haastattelut.
- Matkustaa yksin vieraaseen maahan ja ystävystyä paikallisten kanssa.
Nämä konkreettiset, elävät tavoitteet ovat se ”vastaranta”, jolle haluat uida. Ne antavat sinulle loputtomasti motivaatiota, jotta olet halukas kommunikoimaan, ymmärtämään ja ilmaisemaan itseäsi aktiivisesti. Kun sinulla on vahva halu kommunikoida, kaikki niin sanotut ”esteet” ja ”pelot” tuntuvat merkityksettömiltä.
3. Tunne veden virtaus, älä opettele sääntöjä ulkoa (Attend to Form & Practice)
Todellinen uimari ei lausu mielessään ”käden on vedettävä 120 astetta”, vaan tuntee vedenvastuksen, säätää asentoa ja antaa kehon ja veden virrata yhdessä.
Kielen oppiminen on aivan samoin. Sen sijaan, että pänttäisit ulkoa ”tämän aikamuodon jälkeen tulee verbien mennyt partisiippi”, on parempi tuntea se käytössä.
Kun kommunikoit muiden kanssa, jäljittelet alitajuisesti heidän ilmaisutapaansa ja panet merkille heidän sanavalintansa ja lauserakenteensa. Huomaat, että jotkut ilmaisut kuulostavat yksinkertaisesti ”aidommilta” ja ”luontevammilta”. Tämä ”tunnustele-jäljittele-säädä” -prosessi on tehokkain tapa oppia kielioppia.
Tämä on niin sanottua ”kielitajua”, se ei synny tyhjästä, vaan keho muistaa sen kerta toisensa jälkeen ”roiskimalla” ja ”harjoittelemalla”.
Etsi turvallinen ”matalikko” harjoitteluun
Tähän mennessä luettuasi saatat sanoa: ”Ymmärrän periaatteet, mutta pelkään silti! Missä minun pitäisi harjoitella?”
Tämä on kuin uinnin aloittelija, joka tarvitsee turvallisen ”matalikon”, jossa vesi ei ole syvää ja uimavalvoja on lähellä, jotta voi harjoitella luottavaisin mielin.
Aikaisemmin tällaisen kielen ”matalikon” löytäminen oli vaikeaa. Mutta nykyään teknologia on antanut meille parhaan lahjan.
Esimerkiksi Lingogram -tyyppiset työkalut ovat kuin henkilökohtainen kielen ”matalikkosi”. Se on chat-sovellus, jossa on sisäänrakennettu tekoälykäännös, ja sen avulla voit kommunikoida helposti äidinkielisten puhujien kanssa eri puolilta maailmaa. Kun et tiedä, mitä sanoa, tekoäly voi heti auttaa sinua, aivan kuten kärsivällinen valmentaja ohjaisi sinua korvaasi. Sinun ei tarvitse pelätä, että virheesi tekevät vastapuolesta kärsimättömän, sillä kommunikaatio on aina sujuvaa.
Täällä voit rohkeasti ”arvailla”, vapaasti ”roiskia” ja turvallisesti rakentaa itseluottamustasi ja kielitajua.
Älä enää seiso rannalla kadehtimassa niitä, jotka uivat vapaasti vedessä.
Kielen oppimisen salaisuus ei ole koskaan ollut paksumman kielioppikirjan löytäminen, vaan asenteesi muuttaminen – ”oppijasta” ”käyttäjäksi”.
Unohda tästä päivästä lähtien ne säännöt ja kokeet, jotka ahdistavat sinua. Etsi ”vastaranta”, jolle haluat mennä, ja hyppää sitten rohkeasti veteen. Tulet yllättymään huomatessasi, että ”uiminen” ei olekaan niin vaikeaa, ja hauskaa riittää loputtomiin.