Haluatko todella ymmärtää maan? Älä vain pänttää sanoja, opi ensin heidän ”salaiset koodinsa”
Kun katsomme brittiläisiä ja amerikkalaisia sarjoja tai elokuvia, meistä tuntuu aina, että joulu on täynnä jouluvaloin koristeltuja kuusia, lahjavuoria ja romanttisia lumimaisemia. Mutta jos todella juttelet brittiläisen ystävän kanssa, huomaat, että heidän joulunsa on täynnä kaikenlaisia ”outoja” perinteitä, jotka saavat sinut hämilleen.
Esimerkiksi, miksi heidän on pakko syödä vihannesta, jota he itsekin inhoavat? Miksi heidän on pidettävä yllään halpoja paperikruunuja ruokapöydässä?
Nämä ”järjettömiltä” vaikuttavat tavat ovat itse asiassa kuin ryhmän ”salainen koodi” tai ”tunnistussignaali”.
Kuvittele salaseuran jäsenten tapaaminen: heillä on monimutkainen ja ainutlaatuinen elekieli – ensin nyrkkiin lyöminen, sitten sormien koukistaminen ja lopuksi sormen napsauttaminen. Ulkopuolisille nämä eleet näyttäisivät merkityksettömiltä, jopa hieman tyhmiltä. Mutta sisäpiiriläisille jokainen ele edustaa ajatusta ”olemme omia”, ja se lähentää heti toisiaan.
Sama pätee myös maan kulttuuriin. Aidoin ja syvin ydin ei useinkaan ole matkaoppaissa kuvatut suuret rakennukset, vaan se piilee näissä sukupolvelta toiselle siirtyneissä, hieman outoissa ”salaisissa koodeissa”.
Tänään puramme kolme brittiläisen joulun ”salaista koodia”.
Koodi yksi: Ruusukaali – pakko syödä, vaikka pahaa
Brittien joulupäivällisen päätähti on yleensä paistettu kalkkuna. Mutta lautaselta löytyy aina yksi erikoinen kumppani – ruusukaali (Brussels sprouts).
Mielenkiintoista kyllä, useimmat britit, lapsista aikuisiin, ovat julkisesti ilmaisseet ”inhoavansa” sitä. Se maistuu hieman kitkerältä ja tuntuu oudolta suussa. Silti se ilmestyy vuodesta toiseen joulupöytään horjumattomasti.
Tämä on kuin se ”salainen ele”, nyrkkiin lyöminen – pakollinen, sanaton rituaali. Ihmiset valittavat ”Voi ei, taas se!”, samalla haarukoiden sitä suuhunsa. Tämä kollektiivinen ”itseironia” ja ”sietäminen” onkin muuttunut ainutlaatuiseksi iloksi ja yhteiseksi muistoksi. Se muistuttaa kaikkia: kyllä, tämä on meidän joulumme, outo mutta lämminhenkinen.
Koodi kaksi: ”Halpaa iloa” luova joulupaukku
Joulupöydässä on myös toinen välttämätön esine: joulupaukku (Christmas Cracker). Se on paperiputki, jota kaksi ihmistä vetää kumpikin omasta päästään, jolloin se avautuu ”poksahtaen”.
Sieltä tippuvat esineet saavat sinut yleensä huvittumaan ja hämmästymään: ohut paperikruunu, halpa muovilelu ja paperilappu, johon on kirjoitettu kuiva vitsi.
Materiaaliltaan nämä esineet ovat täysin arvottomia. Mutta sen merkitys on siinä ”veto”eleessä. Sinun on tehtävä yhteistyötä vastapäätä tai vieressä olevan henkilön kanssa, jotta sen saa auki. Se hetkellinen odotus ja yllätys, sekä myöhemmin tilanne, jossa kaikki pitävät yllään hassuja paperikruunuja ja lukevat toisilleen kuivia vitsejä, on varsinainen ydin.
Tämä on kuin ”salainen ele”, sormien koukistaminen – näennäisesti lapsellinen, mutta joka voi heti murtaa esteitä ja luoda iloa vuorovaikutuksessa. Kyse ei ole siitä, mitä sait, vaan siitä, että teitte ”yhdessä” tämän typeryyden.
Koodi kolme: Kuningattaren ”vuosittainen taustaääni”
Joka joulupäivän iltapäivänä lähes kaikissa brittiläisissä kodeissa televisioista lähetetään kuningattaren joulupuhe.
Rehellisesti sanottuna puheen sisältö itsessään ei välttämättä ole niin jännittävä. Kuningatar summaa kuluneen vuoden ja katsoo tulevaisuuteen. Monet eivät edes katso sitä tarkkaavaisesti, vaan pitävät sitä vain joulupäivällisen jälkeisenä ”taustamusiikkina”.
Mutta juuri tämä ”taustaääni” yhdistää koko maan. Sillä hetkellä, tekivätpä ihmiset mitä tahansa – olivatpa he tiskaamassa astioita tai nokosilla sohvalla – he tiesivät, että tuhannet ja tuhannet maanmiehet jakavat saman äänen, saman hetken.
Tämä on kuin ”salaisen eleen” viimeinen sormen napsautus – lopetussignaali, joka vahvistaa kaikkien yhteenkuuluvuuden tunteen. Se on hiljainen mutta voimakas rituaali, joka muistuttaa kaikkia yhteisestä identiteetistä.
Niinpä huomaat, että kulttuurin todellinen ymmärtäminen ei ole koskaan kiinni sen historian ulkoa opettelusta tai maamerkkien muistamisesta.
Avain on siinä, ymmärrätkö ne ”salaiset koodit”, jotka piilevät arjessa.
Näitä koodeja ei löydy oppikirjoista, eikä niitä voi ymmärtää pelkällä kääntämisellä. Paras tapa oppia ne on käydä aitoja ja syvällisiä keskusteluja paikallisten kanssa.
Mutta entä jos kielimuuri on edessä? Tämä on ollut suurin este maailman ymmärtämiselle aiemmin.
Onneksi nyt on olemassa työkaluja, kuten Intent. Tämä chat-sovellus sisältää huippuluokan tekoälykäännöksen, jonka avulla voit helposti kommunikoida kenen tahansa kanssa mistä päin maailmaa tahansa omalla äidinkielelläsi.
Voit kysyä suoraan brittiläiseltä ystävältäsi: ”Oikeasti, syöttekö te todella sitä ruusukaalia?” Saat vastauksen, joka on täynnä arkielämän makua ja aitoutta, etkä vain standardivastausta.
Tällaisten keskustelujen kautta opit vähitellen eri kulttuurien ”salaisia koodeja” ja pääset todella sisälle heidän maailmaansa, etkä vain pysy ulkopuolisena tarkkailijana.
Seuraavan kerran, kun näet jonkin ”oudon” kulttuurisen tavan, yritä pohtia: voisiko tämä olla heidän ”salainen koodinsa”? Ja millaisia tarinoita ja tunneyhteyksiä sen taakse kätkeytyy?
Kun alat ajatella näin, maailma muuttuu silmissäsi paljon monipuolisemmaksi ja lämpimämmäksi.