芬兰语（芬兰） (fi-FI)

Miksi englannin kielesi on "virheetön", mutta ulkomaalainen vain pudistaa päätään?

Oletko koskaan kokenut tätä?

Keskustellessasi ulkomaalaisen ystävän kanssa sanot jokaisen sanan oikein ja kielioppi on täysin virheetöntä, mutta toisen osapuolen ilme muuttuu hieman oudoksi, ja tunnelma laskee välittömästi jääkylmäksi.

Tai ehkä lähetit käännösohjelmalla lauseen, jonka kuvittelit olevan hyvin luonnollinen, mutta vastaus oli: "Sorry, what do you mean?"

Usein ajattelemme, että vieraan kielen oppiminen tarkoittaa sanojen ulkoa opettelua ja kieliopin pänttäämistä, aivan kuin koneen kokoamista – kun osat ovat oikein, se toimii. Mutta olemme unohtaneet tärkeimmän asian: viestintä ei ole koneen kokoamista, vaan ruoanlaittoa.

Viestinnän salaisuus ei ole "raaka-aineissa", vaan "tuntumassa"

Kuvittele olevasi kokki.

• Sanasto on käsissäsi olevia raaka-aineita: naudanlihaa, perunaa, tomaattia.
• Kielioppi on ruoanlaiton perusvaiheet: ensin öljyä pannulle, sitten sipulia ja muita mausteita.

Useimmat ihmiset pysähtyvät tähän. He luulevat, että kunhan raaka-aineet ovat tuoreita (laaja sanasto) ja vaiheet oikein (kielioppi virheetöntä), he voivat varmasti valmistaa herkullisen aterian.

Mutta todelliset "huippukokit" ymmärtävät, että ruoan onnistumisen tai epäonnistumisen ratkaisevat usein ne näkymättömät asiat: tuntuma, maustaminen ja ymmärrys ruokailijan mausta.

Tämä on viestinnän "asianmukaisuus". Se ei tarkoita, puhutko "oikein", vaan sitä, tuntuuko puheesi "miellyttävältä" ja "sopivalta".

Otetaan yksinkertaisin esimerkki.

Ystävä, joka oli juuri aloittanut englannin opinnot, tapasi iäkkään ulkomaisen asiakkaan ja tervehti tätä innokkaasti: "How are you?"

Kieliopillisesti ja sanastollisesti tämä lause on 100-prosenttisesti oikein. Mutta tämä on kuin tarjoaisit arvokkaalle vieraalle suoraan lautasellisen arkista kotiruokaa. Vaikka siinä ei ole mitään vikaa, se tuntuu liian epämuodolliselta, jopa hieman välinpitämättömältä. Tällaisessa tilanteessa hillitympi "How do you do?" olisi kuin huolellisesti valmistettu alkupala, joka nostaisi heti koko tilaisuuden arvokkuutta.

Oikein puhuminen on taitoa; sopivasti puhuminen on taidetta.

Varo! Älä tee "nimikkoannoksestasi" "kauhuruoaa"

Kulttuurienvälinen viestintä on kuin ruoanlaittoa kaukaa tulevalle vieraalle. Sinun on ymmärrettävä hänen makunsa ja kulttuuriset tabunsa, muuten "herkkuannoksesi" voi helposti muuttua hänen silmissään "kauhuruoaksi".

Olen kuullut toden tarinan:

Kiinalainen delegaatio vieraili Japanissa, ja paluumatkalla japanilaiset lahjoittivat delegaation naisjohtajalle hienon "tanuki"-posliiniesineen (jap. 狸, pesukarhukissa).

Japanilaiset pitivät tanukia vaurauden ja menestyksekkään liiketoiminnan symbolina japanilaisessa kulttuurissa, erinomaisena siunauksena.

Mutta kiinalainen johtaja oli täysin hämmentynyt. Koska omassa kulttuurisessa kontekstissamme "kettu" tai "狸" (vastaava eläin) liitetään usein negatiivisiin sanoihin kuten "kavala" tai "ketunhenki" (houkutteleva, paha naishahmo). Hyvää tarkoittava siunaus oli kulttuurisen "maustamisen" erojen vuoksi vähällä muuttua loukkaukseksi.

Tämä on kuin tarjoaisit innokkaasti mausteista sichuanilaista ruokaa, kuten Mao Xuewangia, kantonilaiselle ystävälle, joka ei syö mausteista ruokaa. Sinusta se on huippua herkkua, mutta hän saattaa olla niin tulessa, ettei pysty puhumaan.

Monesti viestinnän esteet eivät johdu kielitaidon puutteesta, vaan kulttuuritaustojen välisistä kuiluista. Käytämme usein tiedostamattamme omaa "reseptiämme" (kulttuurisia tapojamme) valmistaessamme ruokaa muille, unohtaen kysyä: "Minkälaisista mauista pidät?"

Kuinka tulla viestinnän "huippukokiksi"?

Miten sitten voimme hallita viestinnän "tuntumaa" ja saada jokaisen keskustelun onnistumaan täydellisesti?

1. Älä ole vain "avustava kokki", vaan "ruoantarkastaja". Älä vain esitä omia mielipiteitäsi, vaan opi tarkkailemaan toisen osapuolen reaktioita. Hänen mikroilmeensä tai tauko voi olla arvio "annoksestasi". Kuuntele, katso ja tunne enemmän, ja kehitä vähitellen viestinnällistä "makuaistiasi".

2. Tunne "ruokailijasi". Kenen kanssa puhut? Läheisen ystävän vai vakavan liikekumppanin? Nuoren vai vanhemman henkilön? Onko keskustelutilanne rento juhla vai virallinen kokous? Kuten kokki mukauttaa ruokalistaa eri vieraille, meidänkin tulisi mukauttaa viestintätapojamme eri kohteiden ja tilanteiden mukaan.

3. Hanki itsellesi "tekoälyapulaiskokki". Tämän päivän globalisoituneessa maailmassa emme voi hallita jokaista maailman kulttuurista "reseptiä". Mutta onneksi teknologia voi auttaa meitä.

Kuvittele, miten hienoa olisi, jos olisi olemassa työkalu, joka ei ainoastaan auttaisi sinua kääntämään "raaka-aineita" (sanoja), vaan kertoisi myös, miltä tämä "ruoka" (lause) maistuu toisen osapuolen kulttuurissa ja millä "sävyllä" (äänensävyllä) se tulisi esittää?

Tätä juuri Intent tekee. Se ei ole pelkkä käännöstyökalu, vaan pikemminkin kulttuuritietoinen viestintäapuri. Sen sisäänrakennettu tekoäly ymmärtää keskustelun syvemmän merkityksen ja kulttuurisen taustan, auttaen sinua välttämään ne väärinymmärrykset, jotka johtuvat "kulttuurieroista", varmistaen, että jokainen esittämäsi lause saa toisen osapuolen tuntemaan olonsa mukavaksi ja kunnioitetuksi.

Kun tarvitset kommunikoida ihmisten kanssa ympäri maailmaa, anna Lingogramin olla "tekoälyapulaiskokkisi", joka auttaa sinua muuttamaan jokaisen viestinnän miellyttäväksi "kulinaariseksi matkaksi".

Loppujen lopuksi kielen perimmäinen tarkoitus ei ole näyttää, kuinka monta sanaa osaat, vaan luoda yhteys toiseen sydämeen.

Todellinen viestinnän mestari ei ole ylivoimaisen muistin omaava "huippuopiskelija", vaan "lämminhenkinen ihminen", joka osaa ymmärtää ihmisten sydämiä.

Toivottavasti me kaikki voimme kasvaa pelkästä reseptin ulkoa opettelevasta "oppipojasta" "viestinnän huippukokiksi", joka osaa luoda lämpöä ja luottamusta kielellä.