Älä enää ole niin ankara itsellesi! Vieras kielen oppimisen todellinen salaisuus on ”antaa itselleen armoa”

Oletko koskaan tuntenut näin?

Pakotat itsesi joka päivä ulkoa opettelemaan sanastoa, harjoittelemaan kuuntelua, ja aikataulusi on aivan täynnä. Jos et suorita tehtäviäsi edes yhtenä päivänä, tunnet itsesi valtavan epäonnistuneeksi. Kun näet muiden edistyvän nopeasti, mutta itse junnaat paikallasi, sydämeesi hiipii ahdistus.

Vaikutamme kaikki joutuneen outoon kierteeseen: mitä kovemmin puskee, sitä enemmän kärsii; mitä enemmän syyttää itseään, sitä enemmän haluaa luovuttaa.

Olemme aina luulleet, että itselleen ankara oleminen on ainoa tie menestykseen. Mutta tänään haluan kertoa sinulle asian, joka voi muuttaa käsityksesi: kielen oppimisessa tehokkain tapa onkin juuri se, että oppii antamaan itselleen armoa.

Onko kielen oppimisesi puutarha vai joutomaa?

Kuvittele, että kielitaitosi on puutarha. Haluat sen kukkivan kauniisti ja tuottavan runsaasti hedelmää.

Nyt sinulla on kaksi vaihtoehtoa:

Ensimmäinen puutarhuri on ”tiukka työnjohtaja”. Hän uskoo vakaasti, että ”kova opettaja tekee hyvän oppilaan”, ja hallinnoi puutarhaa sotilaallisella tarkkuudella. Hän mittaa joka päivä kasvien kasvua, ja heti kun hän löytää rikkaruohon (virheen), hän repii sen vihaisesti juurineen ylös, jopa tuhoten ympäröivän maan. Hän kastelee ja lannoittaa väkisin säästä riippumatta, vakuuttuneena siitä, että kunhan tarpeeksi ponnistellaan, puutarha paranee varmasti.

Ja tulos? Maaperä köyhtyy entisestään, kasvit ovat kitumassa elossa, ja koko puutarha on täynnä jännitystä ja uupumusta.

Toinen puutarhuri on ”viisas viljelijä”. Hän ymmärtää, että kasvien kasvulla on oma rytminsä. Hän selvittää ensin maaperän ominaisuudet (tarkoittaen itseään) ja tietää, milloin pitää kastella ja milloin antaa aurinkoa. Nähdessään rikkaruohoja hän poistaa ne hellävaraisesti ja miettii, miksi ne kasvavat juuri siinä – onko kyse maaperästä vai veden saannista? Hän sallii puutarhan levätä sateisina päivinä ja nauttii auringonpaisteen elinvoimasta.

Tuloksena puutarhasta tulee rennossa ja miellyttävässä ilmapiirissä yhä rehevämpi, terveempi ja elinvoimaisempi.

Monet meistä ovat vieraita kieliä opiskellessaan olleet kuin tuo ”tiukka työnjohtaja”. Kohtelemme itseämme kuin koneita, piiskaamme ja painostamme jatkuvasti, unohtaen kuitenkin, että oppiminen muistuttaa enemmän elinvoimaista viljelyä.

Miksi me jatkuvasti tiedostamattamme ”kohtelemme itseämme kaltoin”?

”Viisaaksi viljelijäksi” tuleminen kuulostaa ihanalta, mutta käytännössä se on vaikeaa. Koska kulttuurimme ja yhteiskuntamme näyttävät aina ylistävän tuota ”tiukkaa työnjohtajaa”.

• Virheellisesti pidämme ”itsensä syyttämistä” ja ”itseensä kohdistuvaa ankaruutta” yritteliäisyytenä. Lapsesta asti meille on opetettu, että ”vain kovilla koettelemuksilla pääsee huipulle”. Siksi olemme tottuneet kannustamaan itseämme kritiikillä, luullen, että rentoutuminen on laiskuutta ja itsensä hyvin kohteleminen on pyrkimyksen puutetta.
• Pelkäämme, että ”itsensä hyvin kohteleminen” tekee meistä heikkoja. ”Jos olen liian armollinen virheitä kohtaan, enkö koskaan edisty?” ”Jos lepään tänään, eikö joku ohita minut?” Tämä pelko estää meitä pysähtymästä.
• Sekoitamme ”tunteet” ja ”toiminnan”. Kun teemme virheitä, tunnemme turhautumista ja häpeää. Emme ole oppineet elämään näiden tunteiden kanssa rauhassa, vaan joudumme heti niiden vangiksi ja negatiiviseen kierteeseen: ”Olen niin tyhmä, en osaa mitään.”

Mutta totuus on:

Todellinen voima ei ole siinä, ettei koskaan tee virheitä, vaan siinä, että virheen tehtyään kykenee hellästi tukemaan itseään.

Viisas viljelijä ei tyrmää kaikkea työtään muutaman puutarhaan kasvaneen rikkaruohon takia. Hän tietää, että se on normaalia kasvua. Hänellä on riittävästi itseluottamusta ja kärsivällisyyttä käsitellä kaikkea tätä.

Kuinka tulla oman kielipuutarhasi ”viisaaksi viljelijäksi”?

Tästä päivästä alkaen, kokeile uutta tapaa suhtautua kielen oppimiseesi:

1. Näe ”virheet” ”vihjeinä”. Kun sanot sanan väärin tai käytät väärää kielioppia, älä kiirehdi moittimaan itseäsi. Pidä sitä mielenkiintoisena vihjeenä ja kysy itseltäsi: ”Ai? Näin se siis kuuluu käyttää, mielenkiintoista.” Virheet eivät ole todisteita epäonnistumisesta, vaan viittoja oikeaan suuntaan.
2. Kohtele itseäsi kuin ystävää. Mitä tekisit, jos ystäväsi olisi masentunut sanottuaan jotain väärin? Varmasti kannustaisit häntä: ”Ei haittaa, se on ihan normaalia, ensi kerralla sitten paremmin!” Nyt, keskustele itsesi kanssa samalla tavalla.
3. Luo itsellesi ”turvallinen” harjoitteluympäristö. Oppiminen vaatii harjoittelua, ja vielä enemmän ympäristön, jossa ei tarvitse pelätä virheiden tekemistä. Aivan kuten viisas viljelijä rakentaa kasvihuoneen hentoja taimia varten, voit sinäkin löytää itsellesi turvallisen harjoittelupaikan. Esimerkiksi jos haluat jutella ulkomaalaisten kanssa, mutta pelkäät nolostuvasi, jos et osaa puhua hyvin, voit kokeilla Intentin kaltaista työkalua. Sen sisäänrakennettu tekoälykäännös auttaa sinua ilmaisemaan itseäsi sujuvasti, antaen sinulle mahdollisuuden rakentaa itseluottamusta rennoissa, aidoissa keskusteluissa murehtimatta, että virheet keskeyttäisivät kommunikoinnin.
4. Juhli jokaista ”pientä itua”. Älä tuijota vain kaukana olevaa ”sujuvuuden” tavoitetta. Muistit tänään yhden sanan lisää, ymmärsit yhden laulun sanoituksen, uskalsit sanoa yhden lauseen… Nämä kaikki ovat juhlimisen arvoisia ”uusia ituja”. Juuri nämä pienet edistysaskeleet muodostavat lopulta kukoistavan puutarhan.

Todellinen kasvu kumpuaa kärsivällisyydestä ja ystävällisyydestä, ei itseensä kohdistuvasta ankaruudesta tai sisäisestä uupumuksesta.

Tästä alkaen, älä enää ole se ”tiukka työnjohtaja”. Ole kielipuutarhasi viisas viljelijä ja kastele sitä hellävaraisesti ja kärsivällisesti. Huomaat, että kun todella ”annat itsellesi armoa”, kielitaitosi kasvaa voimakkaasti ennennäkemättömällä nopeudella.